|
|
|
|
|
|
|
Tunnistusmerkintä voi olla monelle lemmikille "henkivakuutus". Tunnistusmerkintä on monesti ainoa keino jäljittää omistaja, jos kissa tai koira karkaa, varastetaan tai se joutuu jostain muusta syystä erilleen omistajastaan. Nykyään suositaan mikrosirumerkintää, koska se on luotettava, helppo, nopea asentaa ja useimmiten mikrosirun laitto on potilaalle täysin kivuton toimenpide, toisin kuin tatuointi. Suomessa kennelliitto ja kissaliitto sekä nykyään myös eläinsuojeluyhdostykset yhteistyökumppaneineen (TURVASIRU-VERKKOPALVELU) pitävät numerokoodeista ja omistajatiedoista rekisteriä, josta tuntemattoman eläimen omistajatiedot löytyvät mikrosirunumeron perusteella. Tunnistusmerkintä on pakollinen osallistuttaessa kilpailuihin ja koiranäyttelyihin tai matkustettaessa kissan, koiran tai fretin kanssa ulkomaille. Myös tatuointia on pitkään käytetty tunnistusmerkintänä, mutta monesti numerosarjat muuttuvat epäselviksi ja täten käyttökelvottomiksi. Lisäksi tatuointi ilman rauhoitusta on potilaalle kivuliasta.
03.07.2011 alkaen ainoastaan mikrosirumerkintä hyväksytään tunnistusmerkinnäksi matkustettaessa.
Mikrosirumerkinnässä eläimen puuduteaerosolilla tai -geelillä puudutetun niskanahan alle asennetaan neulalla noin 7 millimetrin pituinen lasiin valettu mikropiiri, joka sisältää yksilöllisen numerokoodin. Eläin ei myöhemmin tunne sirua mitenkään, se kapseloituu nahan alle. Löytöeläintaloissa, viranomaisilla sekä eläinlääkäreillä ja tunnistusmerkitsijöillä on mikrosirun numerokoodin lukemiseen tarvittava laite.
